Russian training centre

Venäjällä, rytmisen valtavalla jättiläismaalla, on materiaalia valtavasti. Kisoihin lähettettävät voimistelijat ovat voittajaehdokkaita, ja seuraavilla viidellä, jotka eivät kisoihin pääse olisi realistisia tavoitteita päästä mitalleille. Millä muulla maalla on varaa tälläiseen?

Mutta mikä on hintana muutamasta hetkestä valokeilassa? Tuhanseja ja tuhanseja harjoitustunteja, huonoja päiviä ja epäonnistumisia. Hetkiä, jolloin tekisi mieli vain luovuttaa. Kipua ja uhrauksia. Muutto pois kotoa, vanhempien luota jo nuorena, lapsuuden uhraaminen leikkikettien sijaan harjoituksissa.

Voimistelukouluja on Venäjällä monia, huippukouluja, joista parhaat ja lupaavimmat voimistelijat kerätään Novogorskiin. Novogorskissa harjoittelevat ja asuvat kaikki Venäjän huiput, Evgenia Kanaevasta alkaen Irina Vinerin tarkan silmän alla. Mutta ei elämä siellä ole pelkkää unelmaa. Harjoitukset ovat vähintään kaksi kertaa päivässä. Aamulla ja illalla, neljä tuntia kerrallaan. Kun ei ole harjoitukset, on koulua käytävä. Kouluissa on myös tarkat syömisohjeet, mm. vaaleaa leipää ei sallita, puhumattakaan karkista, sipsistä ym, ja painoakin tarkkaillaan jatkuvasti. Olenkin nähnyt videonkin, jossa päävalmentaja Irina Viner sanoo Alina Kabaevalle tämän olevan liian lihava.

Novogorskiin mahtuu noin 250 ihmistä, ja se on Venäjän suurin tukikohta maajoukkueitten valmistautuessa suusriin koitoksiinsa. Siellä on mahdollisuudet harjoittella myös monia muita lajeja aivan maailman huipulla, esim. koripalloa, lentopalloa, käsipalloa, jousiammuntaa, miekkailua, jalkapalloa, jääkiekkoa, taitoluistelua, ohjaskelkkailua, freestylehiihtoa, curlinga, freestyle painia ja rugbya. Novogorsk sijaitsee Moskovan esikaupunkialueella Khiminin kaupugissa, jota kauneutensa vuoksi kutsutaan Venäjän Sveitsiksi. Novogorskissa on myös kuntoituskeskus, joka sisältää mm. infrapunasaunan, mikä sitten onkaan. (=

Täältä videoita Novogorskista.


Itseäni vain ihmetyttää, miten pienet lapset pystyvät itse päättämään haluavatko harjoitella kymmeniä tunteja viikossa. Jos heidät olisi pakotettu, ei lajiin olisi samanlaista intohimoa.

Tälläisiä keskuksia on myös muualla maailmalla, mutta ei Suomessa. Se onkin varmaan suurin syy, jonka pystyn keksimään, miksi suomalaiset rytmiset eivät ole maailam huipulla. Koska maailmalla harjoitellaan paljon  paljon enemmän! Suomessa kärkivoimistelijat käyvät koulua, joka estää kahdeksan tuntia päivässä harjoittelemisen... Saa nähdä perustetaanko Suomeen jossain vaiheessa tälläisiä kouluja. (=